Kesäkukat pihaan

Pari päivää siinä meni. Nyt rivitalomme piha näytää taas samanlaiselta kuin muinakin kesinä. Rahaakin siinä paloi, mutta tulos näyttää ainakin meidän silmiltä aika kivalta.

Nyt riittää Sirkalla kastelemista ja rikkaruohojen kylkemistä. Toivottavasti tuleva kesä näyttää parhaat puolensa ts. kesästä tulee lämmin ja vähemmän sateinen kuin viime kesä.

Rakkaasta harrastuksesta luopuminen

Vesille venosen mieli. Yli 50-vuotta joka keväinen kaipuu vesille ei sitten millään ottanut laantuakseen vesien avauduttua jääpeitteestä. Laineiden liplatusta veneen keulassa. Mikä elämys minulle, joka olin kasvanut kuivan Kalajoen läheisyydessä Keski-Pohjanmaalla..

Ensin soutuveneellä Luonetjärven aalloilla Tikkakoskella. Retket perheen kanssa järven hiekkarannoille. Välillä kaksipaikkaisella kanootilla meloskellen. Uusi vene 4-heppaisella moottorilla. Vaihto isompaan veneeseen - varsinaiseen menopeliin (pikaliippariin). Vauhdin hurmaa ja Päijänteen aaltoja.

Vetouistelu astui kuvioihin, joka aiheutti jenkkiveneen ostoon kaikilla mausteilla. Muutto Jyväskylään. Vene trailerista vesille useina aamuina viikossa. Taimenen uistelua Päijänteen Ristiselältä. Kalat elävänä kotiin hapettavassa sumpussa. Joskus lähes kymmenen viehettä pyytämässä saalista. Saalistakin tuli - taimen oli syönnillään. Ruoka ja kahvitauot veneessä. Makoilua veneen pohjalla taivasta katsellen ja luontoääniä kuunnellen. Lokit kirkuivat ympärillä tuntiessaan kalan hajun. Veneen myynti elämän mennessä "uusiin puihin".

Kaipuu vesille jäi kuitenkin elämään voimakkaana. Kajakkiyksikköjen hankinta meille molemmille - nyt vaihteeksi melonnasta kiinnostuneille. Vesillä liikkumista nyt sammakkoperspektiivistä katsoen. Uusia elämyksiä. Ja taas nälkä kasvoi. Ensin vanha ja tuttu vene takaisin - nyt omaan laituriin kivenheiton päähän kotipihasta.

Uuden veneen osto. Uusi vene täyttikin ne toiveet, jotka siihen oli asetettu. Retkiä jo tutuksi käyneellä Pohjois-Päijänteellä. Kahvia termariin ja suunta Teerilahteen tai muihin ihstuttaviin paikkoihin. Sirkkulista tuli yhtä innokas veneilyyn kuin minusta...

Kaikki ei kuitenkaan jatku ikuisesti. Sairauden eteneminen siihen pisteeseen, että veneilysta täytyi luopua. Vene jouduttiin jättämään Säynätsataman suojiin kahdeksi kesäksi. Vene myyntikuntoon. Ostosta kiinnostunut aviopari löytyi Lappeenrannasta. Eilen kävi sitten toteen se, että vene vaihtoi omistajaa. "Nökköstiina", jonka nimen olimme antaneet veneellemme, liitettiin trailereineen uuden omistajan auton perään. Lähdimme seuraamaan veneen lähtöä satamasta. Ajoimme sen perässä niin kauan kuin mahdollista. Tunteet kävivät meillä molemmilla laidasta laitaan. On se vaan merkillistä, että johonkin tavaraan voi kiintyä tällä tavalla. Lohduttavaa oli, että uudet omistajat olivat ystävällisiä ihmisiä ja lupasivat pitää veneestä hyvää huolta. Saimme jopa kylään kutsun Lappeenrantaan.

Kokemusta rikkaampana

Taas yhtä kokemusta rikkaampana en malta olla jatkamatta. Siispä muutama rivi lisää alkaneelle blogistin uralleni.

Uuden iPadin ja Nokia Lumia 920 käyttöönotto ovat antaneet haastetta kerrakseen "huru-ukolle". Etenkin, kun repertuaariin lisätään uusi pöytätietokone Windows 8 -selaimella ja uusi tekstinkäsittelyohjelma, alkavat sormet aivojen lisäksi olla solmussa. Taisi kuvienkin laittaminen onnistua ainakin jollakin tavalla. Haasteellista! Olen kuitenkin vielä valmis vastaanottamaan uusia haasteita.

Alku aina hankalaa - lopussa kiitos seisoo

Tästäkö se alkaa? Taitaapa alkaa? Rieskaniemen poika haluaa aloittaa tämän blogistin uran vaatimattomasti. Tavoitteet eivät ole korkealla, eikä oma osaaminen ainakaan vielä tässä vaiheessa nosta rintaa rottingille. Kirjoitusvirheet tietenkin kuuluvat asiaan ja ehkä ovat sallittujakin jo tähän ikään ehtineelle?

                                                                             Ada Sipilä

Kun tyttären tyttäreni Ada innosti minua tähän puuhaan, lupasin kertoa tarinoita lapsuudestani. Sota aika lapsuuteni ensimmäisinä vuosina ei ollut jättämättä pysyviä jälkiä sieluni sopukoihin. Jatkuva sairasteluni ja köyhyys olivat aina päällimmäisenä. Kaikesta huolimatta paljon hyvääkin sisältyi elämäni ensimmäisiin vuosiin. Vanhemmiltani saamani rakkaus ja huolenpito korvasi monet puutteet ja antoi elämälleni oikeat suuntaviivat.

Kiitollisuus Jumalan huolepidosta lapsuudestani lähtien on ollut läsnä, vaikka aina sitä ei ole itse ymmärtänyt. Aloitin koulunkäyntini sota-aikana. Koulumatkani oli 5 kilometriä. Vain pari kuukautta riisitaudin runtelema elimistöni kesti koulunkäyntiä. Hinkuyskä sai vallan ja elämäni keikkui kuukausia elämän ja kuoleman rajamailla.

                                                                                                                                                                                        

•                                             Maailma on niin lavea, pikku, pikku Lauri!
                                              Siin´on monta loukkoa, pikku, pikku Lauri!
                                              Monet siellä asustaa, pikku, pikku Lauri!
                                              Herran suojas onnen saa, pikku, pikku Lauri!
                                              Enkeli kun kanssas käy, pikku pikku Lauri,
                                              Eipä kyitä tielläs näy, pikku, pikku Lauri!
                                              Missä viihdyt parhaimmin, pikku, pikku Lauri?
                                              Koti kalleinkin kallehin, pikku, pikku Lauri!

Taitaa riittää tämä raapustelu (niin kuin ennen sanottiin kirjeen kirjoittamisesta) tällä kertaa.