Alku aina hankalaa - lopussa kiitos seisoo

Tästäkö se alkaa? Taitaapa alkaa? Rieskaniemen poika haluaa aloittaa tämän blogistin uran vaatimattomasti. Tavoitteet eivät ole korkealla, eikä oma osaaminen ainakaan vielä tässä vaiheessa nosta rintaa rottingille. Kirjoitusvirheet tietenkin kuuluvat asiaan ja ehkä ovat sallittujakin jo tähän ikään ehtineelle?

                                                                             Ada Sipilä

Kun tyttären tyttäreni Ada innosti minua tähän puuhaan, lupasin kertoa tarinoita lapsuudestani. Sota aika lapsuuteni ensimmäisinä vuosina ei ollut jättämättä pysyviä jälkiä sieluni sopukoihin. Jatkuva sairasteluni ja köyhyys olivat aina päällimmäisenä. Kaikesta huolimatta paljon hyvääkin sisältyi elämäni ensimmäisiin vuosiin. Vanhemmiltani saamani rakkaus ja huolenpito korvasi monet puutteet ja antoi elämälleni oikeat suuntaviivat.

Kiitollisuus Jumalan huolepidosta lapsuudestani lähtien on ollut läsnä, vaikka aina sitä ei ole itse ymmärtänyt. Aloitin koulunkäyntini sota-aikana. Koulumatkani oli 5 kilometriä. Vain pari kuukautta riisitaudin runtelema elimistöni kesti koulunkäyntiä. Hinkuyskä sai vallan ja elämäni keikkui kuukausia elämän ja kuoleman rajamailla.

                                                                                                                                                                                        

•                                             Maailma on niin lavea, pikku, pikku Lauri!
                                              Siin´on monta loukkoa, pikku, pikku Lauri!
                                              Monet siellä asustaa, pikku, pikku Lauri!
                                              Herran suojas onnen saa, pikku, pikku Lauri!
                                              Enkeli kun kanssas käy, pikku pikku Lauri,
                                              Eipä kyitä tielläs näy, pikku, pikku Lauri!
                                              Missä viihdyt parhaimmin, pikku, pikku Lauri?
                                              Koti kalleinkin kallehin, pikku, pikku Lauri!

Taitaa riittää tämä raapustelu (niin kuin ennen sanottiin kirjeen kirjoittamisesta) tällä kertaa.