Vanhempieni heräämisen odottaminen oli joskus tosi pitkästyttävää, vaikka hekin heräsivät usein ennen aamukuutta. Aamupalan nautittuaan heillä oli jo kiire navetta-askareille. Itse siirryin tuvan akkunan (Sievin murteella) ääreen katselemaan pihamaalle ja odottelemaan sitä, koska aamuaskareillaan olevat vanhempani palaisivat takaisin tupaan. Aika tässäkin vaiheessa kävi usein pitkäksi.
Yksi lehmä navetassamme odottelikin aamuisin ruokkijaa ja lypsäjää. Sonnan eli lannan luonnin ja kuivikkeiden laiton jälkeen lehmälle annettiin juotavaa sekä heiniä syötäväksi. Tämän jälkeen päästiin lypsypuuhiin. Molemmat vanhempani olivat lypsytaitoisia. Isääni kehuttiin hyväksi lypsäjäksi ja usein hän lypsämisen tekikin. Lypsyjakkara laitettiin lehmän viereen ja lehmän vetimien puhtaaksi pyyhkimisen jälkeen lypsyämpäri asetettiin tukevasti jalkojen väliin. Lypsäminen tapahtui lehmän utareissa olevia nännejä samanaikaisesti vetämällä ja puristamalla. Pienen ns. heruttelun jälkeen maitoa alkoikin tulla ämpäriin melkoisella suihkinalla.
Maidon käsittely aloitettiin tupaan palattaessa. Tuvan perälle oli jo illalla koottu separaattori maidon separointia varten. Maito kaadettiin siivilän läpi separaattorin säiliöön noin 4-5 litran erissä. Maito oli pidettävä lämpimänä, jotta separointi onnistui. Lypsyämpäriä pidettiinkin hellan kupeessa siihen saakka, kunnes kaikki maito oli separoitu.
Separaattori oli laite, jolla maidosta erotettiin (separoitiin) kerma. Separaattorissa on kiinteänä osana runko, hammaspyörästö ja kampi eli veivi, jota pyörittämällä saatiin separointiin tarvittavat osat liikkeelle. Ylinnä separaattorissa oli säiliö. Säiliössä oli läppä, joka esti maidon valumasta separaattoriin. Läppä aukaistiin vasta siinä vaiheessa, kun separaattori oli saatu käynnistettyä kampea kiertämällä. Säiliön alapuolella oli kaksi torvea, joista kerma ja kurri (rasvaton maito) valuivat eri astioihin. Laitteeseen kuului ns. kuula, joka koostui lukuisista rei´itetyistä peltikartioista. Säiliöstä maito valui tämän kuulan sisälle joka vinhaa vauhtia pyöriessään (keskipakoisvoiman ansiosta) linkosi maidon ulkokehälle, missä se (kerman ja kurrin erilaisten molekyylipainojen vuoksi) kiipesi kartioita pitkin eri korkeuksiin ja näin se saatiin valumaan eri torvista ulos. Molempien torvien alla oli oma astiansa. Kermaa kertyi huomattavasti vähemmän kuin rasvatonta maitoa eli kurria. Kermasta osa otettiin välittömästi käyttöön, osa kaadettiin voin valmistusta varten happanemaan erilliseen astiaan.
Separaattori pestiin käytön jälkeen huolellisesti kuumalla vedellä ja kuivattiin pyyheliinalla ennen sen uudelleen kokoamista. Äitini puhuikin usein, että separaattorin osat kiillotettiin tulevaa käyttöä varten. Tämä kuvasi ilmeisesti sitä, että osien tuli olla erityisen puhtaat.
Muistikuvia separoinnista minulla on useita. Separaattorin käyttö oli minusta hauskaa ja mielenkiintoista, sillä olihan se kotonani ainoa kone ja koneethan ovat aina kiinnostaneet minua. Aivan pienenä sain osallistua separointiin pitämällä kammesta kiinni, kun äitini tai isäni separoi. Taisin olla tässä työssä enemmän haitaksi, kun tavallaan jouduin roikkumaan kammessa kiinni. Myöhemmin - varttuessani suuremmaksi - sain jo itsenäisesti pyörittää separaattoria. Sitä edelsi kuitenkin aikuisen voimilla tapahtunut separaattorin vauhtiin laitto. Tämä johtui siitä, että ensimmäiset kierrokset separaattorin käynnistämiseksi kammesta vaativat voimia, joita minulla tuolloin ei vielä ollut.
Sain separaattorista pysyvän muiston. Mielipuuhaani oli katsella ikkunoista ulos. Äitini oli taas kerran nostanut minut separaattorin viereen tuolille katselemaan läheisellä tiellä liikkujia. Jostain syystä olin horjahtanut tuolista sillä seurauksella, että separaattorin kuulan avaukseen tarvittava tappi separaattorin alustalla oli iskeytynyt silmäkulmaani. Arpi silmäkulmassa näkyi vielä aikuisenakin. Usein äitini otti asian puheeksi. Hän oli hyvillään siitä, että tappi oli tunkeutunut silmän ulkopuolelle eikä suinkaan silmäkulman sisäpuolelle, josta olisi ollut vakavat seuraukset. Varjelus oli ollut äitini mukaan tässä tapauksessa mukana.
Separaattorin käyttö loppui lapsuusperheessäni jossain vaiheessa. Kerma erotettiin maidosta laittamalla se kylmään paikkaan, jolloin kerma raskaampana nousi pintaan. Siitä se kuorittiin ja hapatettiin voin valmistamista varten. Kylmällä paikalla tarkoitettiin tuohon aikaan pihakaivoa, kun jääkaappeja ei vielä ollut. Kylmää säilytystä tarvitsevat elintarvikkeet laskettiin kaivon viileyteen. Näin ollen myös maito laskettiin narun varassa niin sanotussa päällärissä puolittain kaivoveteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti