Rieskaniemen "vanhempi poika" rakuunana ja lappilaisena. Taustalla isäni kotitalo Rieskaniemi.
Monet nimet ovat pohjalaisia talonnimiä (esimerkiksi Rajaniemi, Rieskaniemi, Sorvisto jne). Isäni sukunimenä on ollut ensin Rieskaniemi ja myöhemmin Nivala.Vuoden 1921 sukunimilaki vahvisti lopullisesti sukunimen kiinnittymisen ihmiseen. Sitä ennen sukunimen virkaa oli hoitanut asuinpaikan nimi, joka muuttui asuinapaikan vaihtuessa. Sukunimeksi otettiin milloin mikäkin talon, seudun tai esimerkiksi mäen nimi, kuten Rieskaniemi, joka on vielä tänäkin päivänä pieni mäennyppylä Sievin kirkonkylältä viisi kilometriä suoraan itään.
Oman sukuni sukunimi oli Ruotsin vallan aikana ruotsinkielinen Fiskals, Fiskaal, Fiskaali, kuten sukututkimuksestani selviää. Monet etunimet olivat ruotsinkielisiä, kuten Lars (Lauri) tai Lisa (Liisa), Gustafva (Kustaava) isoäitini etunimenä. Mainittakoon vielä tässä yhteydessä, että kalajokivarren nimistä Vieska (Ylivieska, Alavieska) tulee Lapin sanasta vieske, mikä tarkoittaa peurojen tai porojen talvilaidunta. Alue on ollut lappilaisten vanhaa asuinaluetta. NIVALA-nimi tulee taas seudun vanhimman asukkaan nimestä Niva (Kaija). Nimi perustunee sanaan niva mieluimmin pohjoisessa merkityksessä "pieni koski" kuin savolaisessa merkityksessä "kova, sitkeä". Nykyisestä Nivalan kaupungista käytettiin ennen nimeä Pidisjärvi. Siitä, miksi isovanhempani valitsivat Rieskaniemi-sukunimen jälkeen Nivalan, ei minulla ole tietoa. Nivalan pitäjällä ei liene mitään yhteyttä Nivala-sukunimeen eikä myöskään muihin Nivala-sukunimillä oleviin sukuihin.
Esi-isäni olivat talonpoikaissukua. Ammatiksi heille oli merkitty talollinen, isäntä tai molemmat yhdessä. Vaimojen kohdalla oli merkintä talollisen tytär. Sukututkimukseni ulottuu isäni isän suvun osalta 1700-luvun puoliväliin.
Isäni isän isä tunnettiin Sievissä Fiskaalin pappana. Hän oli arvostettu ja vakaa isäntämies. Hänen tehtävänään oli pitää huolta kirkon omistamien rakennusten kunnosta. Tämä luottamustehtävä periytyi usein isältä pojalle. Niinpä isäni isä valittiin samaan tehtävään. Tehtävä siirtyi vielä yhden pykälän suvussa, kun isäni veli Leander (Leja) jatkoi tehtävässä. Isäni osallistui puuseppänä usein kirkolle kuuluvien rakennusten rakenteiden tekoon ja korjauksiin. Erityisesti hän mainitsi kirkkoa vastapäätä - ruumishuoneen seinällä sijaitsevan - vaivaisukon katoksen tekemisen ja kunnossa pitämisen.
Liisa ja Heikki Nivala
Isoisäni tunnettiin ahkerana ja monissa luottamustehtävissä toimivana henkilönä. Hän viljeli Rieskaniemen tilaa, joka oli Sievin suurimpia. Myös metsämaat olivat laajat. Hän oli myös taitava käsistään. Isäni peri häneltä monia taitoja, kuten mm. puusepän taidot. Rieskaniemen talossa asui minun varhaislapsuuteni aikana kolme perhettä. Pihapiirissä oli 11 rakennusta. Navettoja ja hevostalleja oli molempia kaksi.
Isäni äiti oli Rättyän sukua Kannuksen Eskolasta. Keräämäni tiedot ulottuvat 1600-luvun loppupuolelle. Avioliittojen myötä sukunimet muuttuivat Ullakonojaksi ja Ullakoksi. Myös sukunimi Hanhineva liittyy kiinteästi mummoni sukuun hänen äitinsä kautta. Sukulaisuussuhteet Rättyän sukuun jäivät nuoremmalta sukupolvelta vaille huomiota. Eräs Rättyän suvun edustaja olikin 1950-luvulla kulkenut sukulaisteni luona kyselemässä sukulaisuussuhteista. Sukulaisuussuhteet olivat silloin jääneet vain arvailujen varaan. Isäni tiesi näistä sukulaisuussuhteista, koska piti mm. erästä tunnettua sieviläistä sukulaisenaan. Sievissä syntynyt ja siellä nuoruutensa elänyt Lauri Robert Haikola oli suomalainen luterilainen pappi, teologian tohtori ja professori, jota arvostetaan kansainvälisesti merkittävänä Luther-tutkijana. Hän ja isäni olivat sukua keskenään äitiensä kautta. Lauri Haikola ja isäni olivat suojeluskuntakavereita. Rättyän suvun jäämistöstä löytyi myös muutama vuosi sitten Mari-tätini ja erään Rättyän suvun jäsenen kirjeenvaihtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti