Suvuista ja sukunimistä

"Me olemme valittuja. Minusta tuntuu, että joka suvussa on yksi, jonka kutsumus on etsiä esi-isänsä, liittää lihat heidän luihinsa ja herättää heidät uuteen elämään. Hänet on valittu kertomaan suvun tarina. Samalla hän tuntee, että esi-isät jotenkin tietävät tämän ja hyväksyvät sen." (Tapani Tunkkari)

Lupasin blogikirjoituksia aloittaessani kirjoittaa muistoja varhaislapsuudestani sekä kertoa lyhyesti yli kymmenen vuotta kestäneen sukututkimukseni tuloksista. Sukututkimukseni aloittamisen syyksi - sen lisäksi, että se kiinnosti minua - oli myös Rättyän suvusta aloitettu sukututkimus. Lupasin avustaa tutkimuksen tekijää oman sukuni osalta. Annoin kaikki keräämäni tiedot sukututkijalle. Valitettavasti edellä mainittu tutkimus ei minun tietojeni mukaan kuitenkaan edennyt.

Nyt on tullut aika raottaa menneisyyden verhoa sukujeni osalta. Olen yrittänyt löytää laajasta sukututkimusaineistostani näkemykseni mukaan oleellisimman ja mielenkiintoisimman aineiston.

Laitan aluksi yleistietoa suvuista ja sukunimistä. "Jokaisella Suomen kansalaisella tulee olla määrätty sukunimi." Näin kuuluu sukunimestä annetun lain ensimmäinen pykälä. Laki astui voimaan tammikuun 1. päivänä 1921. Lain toinen pykälä kuului: "Se, jolla ei ole sukunimeä, olkoon velvollinen yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaan tulemisesta sukunimen ottamaan." Tästä voidaan vetää johtopäätös, että sukunimi on suhteellisen uusia asia. Toisaalta samalla on todettava, että sukunimi nimenomaan Suomessa on myös erittäin vanha asia, sillä jotkut suomalaiset sukunimet ovat itse asiassa maailman vanhimpia sukunimiä!

Osmo Durchmanin laatimiin esivanhempaintauluihin perustuvat esimerkit osoittavat, että säätykierto oli maassamme melko vähäistä 1700-luvulla. Verrattain harvat suvut olivat saavuttaneet merkittävän aseman yhteiskunnassamme ja tällaisten sukujen lapset avioituivat yleensä vain omaan säätyyn tai yhteiskuntaluokkaan kuuluvien kanssa.

Kuuluisa Genealogia Sursilliana-teos on tavallaan sekin tämän ilmiön kuvaus. Se ilmestyi vuonna 1850 ja sen noin 2 000 sukunimeä käsittävään rekisteriin mahtui vain noin 200 suomalaista sukunimeä siitäkin huolimatta, että useat ruotsalaistuneet sivistyssuvut myös olivat kotoista alkuperää. Suuria Sursill-sukuja olivat mm. Aejmelaeus, Alcenius, Backman, Brenner, Cajanus, Calamnius, Castrén... Nivala... Muikkula, Mustakallio jne.

Uusi sukunimilaki oli tarkoitettu helpottamaan nimen vaihtamista. Lain henki kaatui joka päivä yhteen virkamieheen, jonka käsien kautta kaikki sukunimenmuutokset kulkivat. Tämä virkamies oli päättänut, ettei Suomeen saa tulla uusia sukuja. Jos joku otti uuden ennen käyttämättömän nimen, sitä ei voinut ottaa kukaan muu, jottei syntynyt uusia keinotekoisia sukuja. Hän jopa tutki hakijoiden osoitetiedot todetakseen, oliko tarkoituksena synnyttää uusi suku. Jos hakija ja nimen aiempi haltija asuivat samassa osoitteessa, lupaa ei tippunut. Mm. em. syystä sukunimi saattoi vaihtua suvussa useaan kertaan.

Nimi on tärkeä identiteettitekijä ihmiselle. Kaikki eivät viihdy syntymässään saamassaan sukunimessä tai vanhempiensa antamassa etunimessä.

Uusi sukunimilaki toi siis muutoksen sukunimeen. Ennen isoisääni Rieskaniemessä asunut perhe otti sukunimekseen Rieskaniemi. Näin Rieskaniemi-nimeä ei voitu käyttää enää uudelleen, koska osoite oli sama eli Sievi kk. Rieskaniemi-sukunimeä on vieläkin käytössä mm. Sievissä. Vielä aikaisempi esi-isilläni ollut Fiskaali sukunimenä eri muodoissaan on myös säilynyt Sievissä.

Nivala sukunimenä on suosittu ylivieskalaisten, haapajärvisten ja pyhäjärvisten keskuudessa. Mm. Kyösti Kallion vaimo oli omaa sukua Nivala

                                                                  Mikko, Tyyne ja Lauri Nivala

Pääasiallinen lähde: Suomalaisia sukuja ja sukunimiä. Joka perheen sukunimi- ja sukututkimusopas. Toim. Börje Thilman, ss. 7-39. Sen ohella olen käyttänyt myös muita lähteitä.